Hitto. Kesä on mennyt kohta. Päivät vähenee ja ja flunssa pahenee.
Ei tainnut toi Sonispherekään tehdä sille kovin hyvää. Minkäs teet.
Silloin on mentävä kun siltä tuntuu, life waits for no-one.
Moni varmaan sanoisi mua hieman typeräksi koska olen tässä kesän
aikana kuluttanut melkeinpä kaiken mun rahallisen omaisuuden
festareihin ja vastaavaan menemiseen. Mutta näyttäkääpä toki mulle
monta ihmistä, joilla on ollut yhtä hauskaa kuin mulla, kiitos!
Nyt haluaisin listata pari riemastuttavan upeaa mun elämäni tosiasiaa
1. Oon nähnyt tänä kesänä paljon hiton upeita
uusia ihmisiä, paikoja ja bändejä.
2. Tajusin eilen, että ehkä mä olen sittenkin
löytänyt ihmisen, joka saa mut tuntemaan
samanlaista onnellisuutta kuin se kuuluisa joku muu.
3. Toisin kuin moni muu, mä tiedän tasan
mitä haluan tulevaisuudelta.
Ai että, mikään ei lämmitä sydäntä niin kuin ihanien puolituttujen
näkeminen Porissa, ja viidestään Tuuren työnantajan Opeliin
änkeytyminen keskellä yötä. Damn, että Sonispheressä oli
tosiaan hienoa. Tapahtuman ylivoimaista mahtavuutta ei
ainakaan vähennä se, että luulenpa kohta ehkä voivani lopettaa
jonkun kuvitteellisen mr. täydellisyyden turhan etsimisen sieltä
sun täältä, etenkin sieltä baaritiskin äärestä. Ties vaikka se olisi
löytynyt jo Tallinnan- laivalta, mutta mä en vain juuri silloin sit
täysin tajunnut. Hiphei.
